Valmistava teollisuus, hyvinvointimme kulmakivi, on tänä päivänä keskellä suurta murrosta: digivihreää siirtymää. Mantra on tuttu, mutta muodostaako murros isossa kuvassa meille uhan vai mahdollisuuden?
Tämän kysymyksen äärellä on hyvä tarkastella miten tulevaisuuden mahdollistajat rakentuvat ja miltä taustoilta.
Myönnän, että lähestymiseni asiaan on hieman kärjistetty ja siitä voi olla monelta osin eri mieltä. Keskusteluja syntyy, mutta hyvä niin. On nimittäin tärkeämpää keskustella asioista, kun vain olla hiljaa.
Kolme nostoa:
Tehokkuusajattelu on leikannut innovaatiokyvykkyyttä. Valmistuksen kehittämisen pääajuri on viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa ollut isossa kuvassa kustannustehokkuus. Tämä on tulevaisuudessakin teollisuutemme keskeinen menestystekijä, mutta digivihreän siirtymän edessä se ei yksissään riitä.
Suomessa ei laajamittaisesti ’valmisteta valmistukseen’ ja tämän myötä luontaisesti tutkita ja kehitetä isosti tulevaisuuden valmistusteknologiota. Olemme suurelta osin soveltajan ja hyödyntäjän roolissa.
Useissa tulevaisuuden valmistuksen suuntaa näyttävissä maissa vahvat toimialat ovat onnistuneet kokoamaan voimansa ja ajaneet valmistuksen kehitystä teollisuusvetoisesti. Osin teollisuutemme rakenteistakin johtuen emme ole olleet aivan parhaimmillamme tässä. Toimia on toki tehty, mutta olemme monilta osin jumiutuneet siiloihin ja pistemäisiin toteutuksiin vailla yhteistä päämäärää.
Kustannustehokkuus on teollisuutemme kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeä asia. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että äärimmäinen tehokkuuden tavoittelu vie helposti muutoskyvyn, kyvyn mahdollistaa uutta arvoa ja uusiutua aidosti uuden edessä.
Kilpailukyky rapautuu pikkuhiljaa ja huomaamatta. Uuden arvon mahdollistaminen ja uusiutuminen vaatii aikaa sekä panostuksia. Kustannustehokkuuden edessä on hyvä muistaa, että jos emme kykene luomaan myös uutta arvoa, olemme kansainvälisessä alati kovenevassa kilpailussa samalla viivalla kilpailijoidemme kanssa ja näin jatkuvassa pahenevassa kustannuskierteessä.
Valmistettavat tuotteet ovat loppukädessä sekä ostavien loppuasiakkaiden, että niitä valmistavien yritysten kannalta keskeinen arvon mahdollistaja. Uusiin asiakastarpeisiin ja haasteisiin vastaavat, hiilijalanjälkeä pienentävät ja -kädenjälkeä suurentavat ratkaisut eivät löydy valmiina kaupan hyllyltä tai synny inkrementaalisen, pistemäisen kehitystyön tuloksena. Tarvitaan jotain aivan uutta.
Tämä asettaa uusia vaatimuksia myös valmistuksessa hyödynnettävien teknologioiden, menetelmien ja käytäntöjen suhteen, sillä tulevaisuudessa valmistus ei ole vain ’työkalu toteuttamiseen’ vaan keskeinen uuden arvon mahdollistaja.
Se mahdollistaa uutta ja vielä näkemätöntä arvoa valmistettavien tuotteiden ja niihin liittyvien elinkaaripalveluiden sisälle ja luo meille näin kilpailuetua. Tästä syystä meidän tulee kyetä herättämään intohimo ei vain tuote- vaan myös valmistuksen innovaatiota kohtaan.
Valmistuksen innovaatiokehitys edellyttää teollisuusrelevanttia tutkimusta. Tämä tutkimus ei ole tärkeä yksin vain innovaation kannalta, vaan sillä on linkki myös osaamiskehitykseen ja teollisuuden tarvitsemien tulevaisuuden osaajien saatavuuteen.
Yhtälö tähän löytyy esimerkiksi yliopistojen roolin ja toimintalogiikan takaa. Yliopistojen tehtävänä on luoda uutta tietoa ja skaalata sitä tulevaisuuden osaajille. Kun mutkia vedetään suoriksi, voidaan siis päätellä seuraavaa: jos tutkimusta ei jollakin sektorilla ole, ei ole pidemmässä juoksussa tekijöitäkään.
Mahdollisuuksiin liittyviä langanpäitä roikkuu ympärillämme. Niihin tarttumiseksi tarvitaan oikeita valintoja, ketteryyttä sekä riittävästi kehitysvoimaa ja nopeutta. Meidän tulee kyetä nykyistä laajakantaisempaan yhteistyöhön maassamme sinällään jo olemassa olevien kyvykkäiden toteuttajien kesken. Jotta suunta olisi selvä ja yhteinen, tarvitaan vastaavasti myös yhteinen ohjaava, toimijat saman pöydän ääreen saattava agenda. Ja sitten se itse tekeminen.
Summarivi: Kun mahdollisuudet ja haasteet tunnistetaan ja niihin reagoidaan oikealla, systeemisellä tavalla murros ei ole uhka.
Se on suuri mahdollisuus ’positiivisen vyöryn’ aikaansaamiseen: polku valmistuksen innovaatiosta ja niiden ketterästä soveltamisesta, uusiin tuoteinnovaatioihin, yritysten menestykseen ja tämän mukanaan tuomiin uusiin liiketoimintoihin, työpaikkoihin ja vientieuroihin.
Vyöry lähtee liikkeelle pienistä, mutta vaikuttavista käytännön toimista. Niiden aika on nyt.
Harri Nieminen
SIX Initiative
VTT
harri.nieminen@vtt.fi
Kuva: Getty Images