Valmistavan teollisuuden näkökulmasta osaaminen on ehdottoman välttämätöntä. Jos emme pysty ylläpitämään valmistuksen osaamista Suomessa, no ei kai tarvitse jatkaa, että eihän sitä valmistusta sitten enää Suomessa voida tehdä.
Kuten Harri Nieminen edellisessä SIX-blogissa totesi: liian yksipuolisella kustannustehokkuuden tavoittelulla ja tarvittavien tulevaisuuden tuotantoratkaisujen kehitys unohtamallajäädään globaalissa valmistuskilpailussa seuraajien joukkoon. Ja valmistus on suomalaisen teollisuuden selkäranka – BKT:sta 30% ja viennistä puolet on valmistavaa teollisuutta.
Valmistuksen osaamisen varmistaminen on siis tärkeää niin yksittäisen yrityksen, kuin koko kansantalouden näkökulmasta. Jotta osaamista on myös tulevaisuudessa, tulee tarkastella myös ylintä opetusta antavan eli yliopiston roolia kokonaisuudessa.
Yliopiston näkökulmasta tarvittavan osaamisen ennakointi on tärkeää, koska yliopistotutkinnon suorittaminen on pitkä koulutusjakso. Tämän vuoksi ennakointia pitäisi pystyä tekemään vähintään viiden vuoden aikajänteellä. Tekniikan puolella on sorruttu liiankin nykytarvelähtöisiin yritysprojekteihin ja samaan aikaan pitkäjänteinen kehittäminen on jäänyt vähemmälle.
Samoilla resursseilla ei voida tehdä pitkäjänteistä tutkimusta ja tämän hetken ongelmanratkaisua. Älykkään valmistuksen roadmap, jota SIXissä on valmisteltu hyvässä yhteistyössä yritysten ja tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kesken, on oikeasuuntainen toimi suuntaamaan yliopiston resursseja pidemmän aikavälin tekemiseen yhdessä yritysten kanssa.
Koulutus kytkeytyy yliopistossa sangen suoraviivaisesti tutkimukseen, koska yliopiston tarkoitus on – ja lainaan tähän yliopistolain 2§: ”…antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta…” Jos siis tutkimus hiipuu, hiipuu pienellä viiveellä myös opetus samasta aihepiiristä. Yritysten täytyy siis ottaa vastuuta osallistumalla aktiivisesti yliopiston tekemiseen, jotta aihepiirit pysyvät suomalaista teollisuutta palvelevissa kehyksissä.
Yksi haaste yritysten suuntaan on opintojen loppuunsaattaminen. Tällä hetkellä tekniikan alalla rekrytoidaan helposti koulun penkiltä ja lopputyö saattaa jäädä tekemättä. Näin tapahtuu, jos yritykset eivät myös aktiivisesti kannusta opiskelijoita valmistumaan. Asialla on isossakin kuvassa merkitystä yliopiston rahoituksen riippuessa (ajoissatavoiteajassa) valmistuvien opiskelijoiden määrästä. Vaikka globaalistikin tilanne on sellainen, ettei tekniikan alalla välttämättä tarvita tutkintoa, vaain osaamista, niin tämänkään osaamisen tuottajia ei ole, jos yliopistoilta loppuu rahoitus. Kaikki liittyy kaikkeen.
Tutkinnoilla on yliopiston kehittymisen ketjussa toinenkin merkitys: tohtoreita ei tule valmistumattomista opiskelijoista ja ilman tohtoreita ei ole tutkimusta – ja siis hieman mutkia oikoen ilman tutkimusta ei ole koulutusta. Jotta tämä nykyisenlainen koulutusmoottori nimeltä yliopisto siis voi toimia, tarvitaan koko ketju opiskelija > DI > tohtori ja rinnalla työelämä (yritykset). Tämä mahdollistaa yhteiskunnallisen kokonaisuuden toimimisen.
Yliopisto pyrkiikin aktiivisesti tarjoamaan vuoropuheluun perustuvaa mallia opintojen loppuvaiheen ja työelämän yhteensovittamiseksi. Yrityksille muodostuu samalla hyvä kuva mahdollisesta rekrytoitavasta henkilöstä ja opiskelija saa erinomaisen perehdytyksen yritykseen. Valmistumisella on edelleen myös merkitys yksittäisen opiskelijan henkilökohtaisen urapolun vauhdittamisessa.
Tekniikan sisäänotoissa ovat viime vuosina lisääntyneet sekä opiskelijamäärät, että koulutuspaikkakunnat. Tästä johtuen yksittäisessä yliopistossa tekniikan opiskelijajoukko on heterogeenisempaa kuin aiemmin – tätä kehitystä voimistaa edelleen insinööritieteiden arvostuksen suhteellinen lasku opintojen keskinäisessä rankingissa. Tähän kun lisätään aiempaa suurempi määrä työpaikkoja ja kaikkien työpaikkojen profiilin nousu, on lopputulos rekrytoijan kannalta haastavampi kuin menneinä vuosina.
Osaratkaisuna, mutta erittäin tärkeänä osana tulevaisuudessa yhä haastavampaan osaajien saatavuuteen, tulee olemaan Suomessa jo opiskelevien ulkomaalaisten opiskelijoiden parempi työllistyminen. Onnistuakseen työllistyminen vaatisi jo opintojen harjoitteluvaiheessa yrityksiltä sitoutumista, ulkomaisten opiskelijoiden harjoittelupaikkojen ja -ohjaajien löytymistä. Ylipäätään sen ensimmäisen ulkomaalaistaustaisen työntekijän ja/tai harjoittelijan ottamista. Meillä on peiliin katsomisen paikka, jos emme pysty löytämään jo valmiiksi tänne Pohjan perukoille löytäneille ja motivoituneille opiskelijoille mahdollisuutta näyttää osaamistaan ja toteuttaa haluaan rakentaa suomalaista yritysmaailmaa ja yhteiskuntaa.
Ratkaisun avaimet ovat käsissämme. Meillä on tilaisuus muuttaa tilannetta positiiviseen suuntaan, nyt vaan täytyy ottaa se viimeinen tärkeä askel ja avata mahdollisuus myös ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille näyttää osaamisensa.
SIX Smart Manufacturing
Jussi Viljanen
Yritysyhteyspäällikkö
Tampereen yliopisto
Kuva: Christopher Burns, Unsplash